John Bunyanin viimeinen saarna- Lontoo 1688



John Bunyan lähti kotoaan Bedfordista elokuun puolivälissä 1688 kohti Lontoota. Häntä oli pyydetty sovittelemaan erään isän ja pojan tulehtuneita välejä. Sen tehtyään hän saarnasi viimeisen kerran. Bunyan teki matkaa ratsain, ja paluumatkalla Lontoosta Bedfordiin hän kylmettyi rankassa vesisateessa, sairastui ja kuoli elokuun lopussa. Tämän hänen viimeisen saarnansa on joku kuulijoista kirjoittanut muistiin. Se julkaistiin vuonna 1689.  

John Bunyanin viimeinen saarna. Lontoo v 1688.

Mr. John Bunyanin viimeinen saarna, pidetty Lontoossa Mr. Gamman'in kokoushuoneessa lähellä Whitechapelia elokuun 19. päivä vuonna 1688, tekstinä Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun jae 13. Tämä saarna tuo esiin luonnollisen ja hengellisen syntymän samankaltaisuuden, sekä sen, miten jokainen mies ja nainen voivat tutkia itseään, saadakseen selville, ovatko he uudestisyntyneitä vai eivät. 

He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta. (Joh. 1:13)

Sanat tässä jakeessa ovat jatkoa edellä sanottuun. Jotta ymmärtäisitte tämän jakeen oikein, avaan edeltävää tekstiä. Se kuuluu näin: Hän tuli omiensa luokse, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta - vaan Jumalasta.

Edellä olevista sanoista näette kaksi asiaa.

Ensiksi.

Jotkut Jeesuksen Kristuksen omista torjuvat hänet, kun hän tarjoutuu heitä auttamaan.

Toiseksi.

Toiset hänen omistaan ottavat hänet tervetulleena vastaan. Hän puolestaan kulkee niiden ohi, jotka torjuvat hänet, mutta niille, jotka ottavat hänet vastaan, hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi.

Jotta nyt kukaan ei ajattelisi tämän johtuvan hyvästä onnesta, hän sanoo: He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ne, jotka eivät ota häntä vastaan, ovat syntyneet pelkästään lihasta ja verestä. Toisin on niillä, jotka ottavat hänet vastaan. Heillä on Jumala Isänään, he vastaanottavat Kristuksen opin halukkaasti ja innolla.

ENSIKSI

selitän teille, mitä hän tarkoittaa verellä. Ne jotka uskovat, ovat syntyneet perintöoikeuksin, he saavat periä perinnön. He ovat syntyneet Jumalasta, eivät lihasta eivätkä ihmisen tahdosta, vaan Jumalasta. He eivät ole syntyneet verestä, eli tässä ei ole kyseessä luonnollinen syntymä. He eivät ole syntyneet taivaan valtakuntaan lihasta, eli siksi että olisivat hurskaan miehen tai hurskaan vaimon lapsia. Sitä tarkoitetaan verellä. Apt. 17:26: Hän on tehnyt koko ihmisten sukukunnan yhdestä verestä.

Kun hän sanoo tässä ettei syntymää ole saanut aikaan veri, hän mitätöi kaikki luonnolliseen syntymään liittyvät etuoikeudet, joista silloin ylpeiltiin. Rehenneltiin siitä, että oltiin Aabrahamin siementä.

Ei, ei, Jeesus sanoo, ei tässä ole kyse verestä ja verisukulaisuudesta. Älkää nimittäkö Aabrahamia isäksenne, sillä teidän täytyy olla Jumalasta syntyneitä päästäksenne taivaan valtakuntaan.

TOISEKSI

Eivätkä lihan tahdosta. Miten meidän tulee tämä käsittää?

Tässä viitataan ihmisen intohimoisiin vietteihin ja haluihin saada kaikin tavoin tyydyttää lihan himoja. Mutta sillä tavalla, himojaan ja halujaan tyydyttämällä, ihmisistä ei tule Jumalan lapsia.

Se ei ole kuitenkaan asian ydin, vaan esiin nousee lihan tahto saada kaikkein parasta.

Lihallisilla ihmisillä ei ole pelkästään halua olla paha, vaan heillä on myös halu pelastua ja päästä taivaaseen.

Mutta tämä tahtotila ei vielä riitä. Sillä ei saa Jumalan valtakunnan kansalaisoikeuksia. Luontainen halu saada hyvää tuonpuoleisessa ei todista kenenkään kohdalla siitä, että pääsee kuoltuaan taivaaseen.

Minä en kannata vaan suorastaan kammoksun näkemystä, että ihmisellä olisi vapaa tahto. Mutta jopa pahimmallakin ihmisellä on silloin tällöin halu ja tahto päästä taivaaseen, silloin tällöin hänellä on halu lukea Raamattua ja toisinaan hän tahtoo jopa rukoilla.

Mutta tämä ei johda tulokseen. Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa. (Room. 9:16) Tahtoa ja tavoittelua voi olla, mutta päämäärä jää silti saavuttamatta. Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. (Room. 9:31)

Tässä kohdin ei apostoli minun nähdäkseni kiistä sitä, etteikö taivastie olisi hyveellistä elämää. Ei, vaan kyse on siitä, ettei kukaan, vaikka olisi lahjakaskin, voi ilman armoa saada etuoikeutta tulla Jumalan lapseksi ja päästä taivaaseen.

Vaikka armoa vailla olevalla ihmisellä voi olla halu pelastua, halu ei kuitenkaan voi olla olemukseltaan jumalallinen.

Ihminen ei luontaisesti tunne kuin luonnollisia asioita. Jumalan asioita voi tuntea vain Jumalan Hengen avulla, ja jos sinussa ei ole Jumalan Henkeä, joudut jäämään taivaan porttien ulkopuolelle.

He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Mahdollisesti jotkut tahtovat Ismaelin pelastuvan. Mutta yritä ymmärtää, että sillä ei oma lapsesi pelastu. Jos se olisi siitä kiinni, mitä me tahdomme ja haluamme, niin minä haluaisin että te kaikki pääsisitte taivaaseen.

Voi miten monia maailmassa onkaan, jotka rukoilevat lastensa vuoksi, itkevät heidän vuokseen ja ovat valmiita kuolemaan heidän puolestaan! Mutta siitä ei tule lopullista apua. Jumalan tahto on se, mikä on kaikkein ylinnä, ja Jumalan tahto toteutuu Jeesuksen Kristuksen kautta: he eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Nyt tullaan uskonopilliseen sisältöön:

Ne jotka ovat uskossa Jeesukseen Kristukseen ja luottavat todella vastaanottaneensa Jeesuksen Kristuksen, niille on tämä vastaanottaminen tapahtunut (uudesti)syntymän yhteydessä.

Hän ei sano, että heidän pitää syntyä, jotta niin tapahtuisi, vaan että he ovat syntyneet, --- syntyneet Jumalasta Jumalalle ja kaikkeen jumalalliseen, ja sitten he ovat vastaanottaneet Jumalan iankaikkiseksi pelastuksekseen.

Se joka ei synny uudelleen, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3)

Jos ihminen ei synny Jumalasta, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mitä Jumalan valtakunta onkin, sitä ei voi nähdä, ennenkuin syntyy Jumalasta.

Oletetaan että se olisi vaikkapa evankeliumi. Sitä ei kukaan voi nähdä, ennenkuin hänet on saatettu uudestisyntymän tilaan. Uskominen on seurausta uudestisyntymisestä: he eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Selvitän asiaa muutamin vertauskuvin.

Lapsi, ennenkuin se syntyy maailmaan, on äitinsä kohdun pimeässä luolassa. Samoin on Jumalan lapsi ennen uudestisyntymistään synnin pimeässä luolassa, jossa hän ei näe mitään Jumalan valtakunnasta. Siksi puhutaan uudestisyntymisestä. Rakkaus, jota on sielussa sen lihallisessa olotilassa, on erilaista kuin se rakkaus, jota sielussa on uudestisyntymän jälkeen.

Syntymä, lapsi äitinsä kohdussa, saa rinnalleen toisen vertauskuvan, ihmisen nostamisen ylös haudasta syntymään uudelleen. On kyse nostamisesta ylös synnin haudasta. Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! (Ef. 5:14)

Haudasta nostamisella tarkoitetaan sikiämistä ja syntymistä. Tässä tuttu kuvaus Kristuksesta: hän on esikoisena noussut kuolleista, hän on ensiksi syntynyt kuolleista. (Ilm. 1:5)

Meidän uudistumisemme on tätä. Eli jos olet syntynyt uudelleen etsiessäsi ylhäällä olevaista, niin Kristuksen herääminen kuolemasta on uudestisyntymisesi kanssa yhtenevää.

Sinä, joka olet syntynyt, joka olet korjattu pois tästä mustasta maailmasta, sinä joka olet siirretty tämän pimeän maailman valtakunnasta Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan ja herätetty eloon, elämään uutta elämää, sinä olet kokenut uudestisyntymisen.

Se, joka on päässyt ulos äitinsä kohdusta, on syntynyt äitinsä avulla. Jumalasta syntyminen tapahtuu Jumalan Hengen avulla.

Minun täytyy nyt antaa muutama esimerkki uuden syntymän vaikutuksista.

(1.)

Ensinnäkin, kaikille on varmasti tuttua, että lapsi, heti kun se on syntynyt, huutaa. Mutta jos lapsi jää aivan äänettömäksi, sanotaan kohta että lapsi on kuollut.

Te jotka olette syntyneet Jumalasta ja kristityistä, jos te ette huuda, niin teissä ei ole hengellistä elämää. Sillä jos te todella olette syntyneet Jumalasta, te myös huudatte. Kun Jumala on nostanut teidät ylös pimeästä synnin luolasta, te ette voi olla huutamatta hänelle: - mitä meidän pitää tehdä, jotta pelastuisimme?

Heti kun Jumala oli koskettanut vanginvartijaa, hän huusi: - mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?

Voi miten moni uskoa tunnustava Lontoossa ei rukoile koskaan! Rukoileminen saa jäädä, istut mieluummin kahviloissa. Et välitä rukoilla, vaan teet kauppaa tai luet viihdekirjallisuutta. Mutta jos olisit Jumalasta syntynyt, sinä rukoilisit.

(2.)

Lapsi ei synnyttyään ainoastaan huuda, vaan se haluaa myös rintaa. Se ei voi elää saamatta rintaa. Pietari kertoo, mikä vastasyntyneelle on tunnusomaista. Vastasyntynyt lapsi janoaa sanan väärentämätöntä maitoa, kasvaakseen sen avulla. (1 Piet. 2:2)

Jos olet Jumalasta syntynyt, osoita se haluamalla Jumalan rintaa. Kaipaatko lupausten maitoa? Ihminen elää yhdellä tavalla ollessaan maailmassa ja toisella tavalla sitten kun hänet on viety Jeesuksen Kristuksen luokse.

Te saatte imeä ja tulla kylläiseksi. Jos te olette uudestisyntyneitä, teitä ei tyydytä muu kuin se, että saatte Jumalan sanan maitoa sieluunne. Että saatte imeä kylliksenne hänen lohdutuksensa rinnoista. (Jes. 66:11)

Mutta tästä lupauksesta synnintekijä vähät välittää. Huoratalo taitaa olla ihanampaa hänelle. Mutta jos olet syntynyt uudesti, et pysty elämään ilman Jumalan sanan maitoa. Hevonen ei ole kiinnostunut naisen rinnasta, mutta lapsi on. Lapselle rinta on lohtuna yötä päivää, siitä lapsi saa mitä tarvitsee, koko ajan.

Voi miten vastahakoisia imemään ovatkaan ne, joiden kuuluisi saada rintamaitoa. Taivasasioiden miettiminen on turhaa, sanoo synnintekijä. Mutta Jumalan lapsi saa siitä lohtua.

(3.)

Jos vastasyntynyt lapsi jätetään yhtä paljaaksi kuin se on ollut äitinsä kohdussa, eikä anneta lämmintä ympärille, se kuolee. Sen täytyy saada vaatetta.

Kristuksella oli hänelle tehdyt kapalovaatteet. Samaan tapaan tulee uudestisyntyneiden saada kääriytyä Kristuksen antamiin lupauksiin, pysyäkseen elossa. Lihallisessa ((eli synnin alaisessa)) sieluntilassa olevat ihmiset lämmittävät itseään muilla tavoilla. Uudestisyntyneet taas eivät voi elää, eivätkä pysy hengissä ilman Kristuksen lupauksia, eli jos heille ei tehdä samoin kuin lapsiparalle, joka peiteltiin kultakirjailtuihin vaatteisiin, Hesekielin kirjan kuudennessatoista luvussa.

Kun naisella on lapsi, mitä kaikkea hienoa hän valmistaakaan lapselleen! Oi miten hienoja vaatteita Kristus on valmistanut, kääriäkseen niihin kaikki uudestisyntyneet! Oi miten kultaisia ovat vaatteet, joita hän on valmistanut kaikille uudestisyntyneille!

Naisilla on halu pukea lapsensa näyttävästi, jotta kaikki näksisivät miten hienoja he ovat. Samoin toimii Kristus: minä kaunistin sinua koruilla, panin ranteisiisi rannerenkaat ja ja käädyt kaulaasi, ja annoin otsalehden otsaasi, korvarenkaat korviisi ja kauniin kruunun päähäsi. (Hes. 16:11-12)

Ja hän jatkaa, jae 13: ja sinä pääsit kuninkaalliseen arvoon.

Tässä on kuvattuna se, ettei vastasyntyneitä lapsukaisia pidä hengissä mikään muu kuin Kristuksen vanhurskaus ja Hengen armolahjat. Ilman Kristuksen kultaista vanhurskautta he eivät elä.

(4.)

Kun lapsi on äidin sylissä, äiti on kovin hyvillään ja iloinen voidessaan lohduttaa lastaan ja tehdä sen olon mukavaksi.

Samoin tapahtuu Jumalan lasten kohdalla, Jumala pitää heitä polvellaan. Jotta saisitte imeä kylliksenne hänen lohdutuksensa rinnoista. (Jes. 66:11) Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minäkin lohdutan teitä. (Jes. 66:13)

Nämä vertauskuvat aukenevat vain uudestisyntyneille, oman kokemuksen kautta.

(5.)

Yleensä isässä ja lapsessa on jotain samaa. Lapsi voi olla isänsä näköinen. Vastaavasti uudestisyntyneet muuttuvat eri näköisiksi kuin ennen, nyt heissä kuvastuu Jeesus Kristus. (Gal. 4:19)

Jokaisessa Jumalasta syntyneessä näkyy jotain taivaallista.

Ihmiset rakastavat yleensä niitä lapsia, jotka eniten muistuttavat heitä itseään. Näin Jumalakin toimii ja siitä syystä niitä, jotka muistuttavat Jumalaa, kutsutaan Jumalan lapsiksi. Mutta niitä, jotka eivät ole hänen kaltaisiaan, kutsutaan sodomalaisiksi.

Kristus luokittelee perkeleen lapsiksi ne, jotka tekevät perkeleen tekoja. Vääryyden tekeminen on aina perkeleestä. Jos olet maallinen, olet syntynyt maallisen kuvaksi, jos taas olet taivaallinen, olet syntynyt taivaallisen kuvaksi.

(6.)

Jokainen kasvattaa lastaan toimimaan samoin kuin hän itse. Näin lapsi oppii isänsä talon tavoille. Vastaavasti Jumalasta syntyneet oppivat todellisen kirkon tavoille, he oppivat huutamaan: Isäni! Jumalani! Heitä kasvatetaan Jumalan talossa, siellä he oppivat menettelytavat ja käytöstavat, joita he noudattavat elämässään tässä maailmassa.

(7.)

On luonnollista, että lapset jotain tarvitessaan pyytävät sitä isältään. Jos lapsi tarvitsee kengät, lapsi menee isänsä luo ja kertoo sen. Jos lapsi haluaa leipää, lapsi lähestyy isäänsä ja pyytää. Tällä tavoin tulee myös Jumalan lasten menetellä.

Haluatko saada hengellistä leipää? Mene Jumalan luo ja pyydä sitä. Haluatko saada armon voimaa? Pyydä sitä Jumalalta. Tarvitsetko voimaa voittamaan saatanan houkutukset? Lähesty Jumalaa tarpeinesi. Kun saatana kiusaa sinua, juokse kotiin ja kantele siitä taivaalliselle Isällesi, kerro hänelle avoimesti kaikki.

Lapset tekevät juuri niin. Jos joku tekee lapsille pahaa, he menevät kertomaan siitä isälleen. Samoin tekevät Jumalasta syntyneet, houkutuksia ja kiusauksia kohdatessaan. He menevät kertomaan Jumalalle niistä.

Miten tätä kaikkea sovelletaan käytäntöön?

Aloita tutkimalla tarkoin, oletko syntynyt Jumalasta vai etkö ole. Käytä esittämiäni vertailukohtia apunasi, kun tutkit asiaa: katso mitä yhteistä lapsella ja armon lapsella on.

Onko sinut tuotu ulos tämän maailman pimeästä luolasta? Oletko oppinut huutamaan: - Oma Isäni! Ja minä sanon: sinä olet kutsuva minua Isäksesi, etkä luovu minusta. (Jer. 3:19)

Kaikki Jumalan lapset itkevät ja huutavat. Ethän sinäkään pysy hiljaa, ennenkuin olet saanut vatsan täydeltä Jumalan sanan maitoa? Ethän sinäkään voi olla tyytyväinen ennenkuin sinulla on rauha Jumalan kanssa?

Pyydän sinua vakavasti tutkimaan omaa itseäsi. Jos nämä tunnusmerkit eivät täyty, jäät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, ja ikuisesti siitä osattomaksi, sillä siihen valtakuntaan ei voi omin päin tunkeutua.

Ulkopuolelle jääneet sanovat: Herra, Herra, avaa meille! Mutta hän vastaa: Minä en tunne teitä. (Luuk. 13:25)

Jos et ole Jumalan lapsi, et ole taivaan perillinen.

Joskus me annamme jotakin niille, joka eivät ole omia lapsiamme, mutta maaomaisuuttamme emme anna.

Voi, älkää tuudittautuko omahyväisiin kuvitelmiinne, että tekin olisitte perillisiä, kuten pojat ovat, jos ette elä poikien tavoin. Nähdä kuninkaan poika leikkimässä kerjäläisen kanssa, se on aivan tavatonta. Siis jos te olette kuninkaan lapsia, eläkää niinkuin kuninkaan lasten tulee. Jos te olette nousseet ylös Kristuksen kanssa, tavoitelkaa intomielisesti sitä, mikä on ylhäällä, eikä sitä, mikä on alhaalla.

Kun kokoonnutte, puhukaa siitä, mitä teidän Isänne on luvannut teille. Teidän kaikkien tulisi rakastaa Isänne tahtoa ja tyytyväisesti ja hyvillä mielin kohdata koetukset tässä maailmassa.

Jos olette Jumalan lapsia, eläkää yhdessä rakkaasti. Jos maailma rähisee teille, sillä ei ole väliä, mutta on sääli jos te rähisette keskenänne. Jos niin tapahtuu keskuudessanne, se kertoo siitä, ettette välitä Jumalan sanan neuvoista ja ohjeista.

Näetkö ihmisen jonka sielussa on Jumalan kuva? Rakasta tätä ihmistä, rakasta! Hän on kerran pääsevä kanssasi taivaaseen. Palvelkaa toisianne ja tehkää toisillenne hyvää.

Jos joku vie sinua väärään, rukoile Jumalaa viemään sinua oikeaan. Rakasta veljeskuntaasi.

Lopuksi. Jos olette Jumalan lapsia, opetelkaa tämä läksy: vyöttäkää mielenne kupeet kuuliaisten lasten tavoin, älkää enää eläkö niinkuin ennen, vaan toimikaa ja käyttäytykää aina pyhästi.

Muistakaa, että pyhä Jumala on teidän Isänne. Velvoittakoon sen muistaminen teitä elämään niinkuin Jumalan lasten kuuluu, jotta voisitte kerran, eräänä päivänä, nähdä Isänne kasvot, iloa ja lohdutusta tuntien.

Aamen.